7.8.2011

Hoitokokoukset


Viime aikoina on ollut todella paljon pinnalla vl-yhteisön hoitokokoukset. Niitä on ollut paljon 60- ja 70-luvuilla, mutta jos mediaan on uskominen, niin näyttäisi lisääntyneen nykyään.

Hoitokokoushan on yleensä sellainen, että joku vl-yhteisöstä on pahentunut toisen käytöksestä uskoon liittyen ja tästä sitten puhunut (yleensä) rauhanyhdistyksen johdolle. Johdossa on useimmiten puhujia, jotka toimivat rauhanyhdistyksen saarnaajina seuroissa. Johto taas ottaa yhteyttä vl-uskovaiseen ihmiseen, kenen uskonkäyttäytymisestä on pahennuttu. Ja tämä henkilö tai henkilöt kutsutaan hoitokokoukseen, jossa tätä asiaa käydään lävitse. Lopulta tarkoitus on pyytää anteeksi käytöstä jotenkin näillä sanoilla: "Saanko syntejäni/nimettyä syntiä anteeksi?" Ja vastauksena on: "Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä".

Eli käytännössä vääräuskoista yritetään palauttaa yhteisön piiriin.

Omia henkilökohtaisia rauhanyhdistyksen johdosta kummunneita kokemuksia tästä asiasta ei ole, koska olen kuitenkin sen verran nuorempaa ikäpolvea. Muistan kuitenkin kuinka 80-luvulla ja 90-luvun alussa omat vanhempani on ollet useaan otteeseen tälläisissä hoitokokouksissa johtuen heidän (oletettavasti epäilyttävästä) käytöksestä. Muistaakseni koskaan kukaan ei ole vaatinut heitä eroamaan.

Monesti nämä hoitokokoukset sattui sattumalta niihin aikoihin, kun äiti jäi töistä lomalle ja meidän olisi pitänyt lähteä kesäpaikkaamme. Olihan se nyt lapsille ihan hirveätä, että äidin ja isän pitikin lähteä rauhanyhdistykselle, eikä me päästykään lähtemään lomalle silloin, kun oli sovittu. Siis aika henkistä väkivaltaa myös me lapset koimme näistä tilanteista. Muistan itse usean kerran näin tapahtuneen. Tietenkin äiti ja isä tulivat ko. kokouksista henkisesti lyötyinä, alistettuina ja itkuisina pois. Ja tietenkin tämä on vaikuttanut lapsiin, kun näkee vanhemman olon. Ja myöskin se vaikuttaa lapsiin, kun vanhemmat puhuvat näissä hoitokokouksissa käydyistä asioista.

Useimmiten kutsu hoitokokouksiin kävi yhden tietyn henkilön kaunasta tai kateudesta vanhempiani kohtaan. Oli käsittämätöntä, että yksi henkilö voi näin vaikuttaa toisen perheen elämään. Toisaalta ko. henkilö oli rauhanyhdistyksen puheenjohtajalle hyvin läheinen henkilö. Näin jälkikäteen ajatellen tämä ihminen ei kyllä ollut tasapainossa itsensä ja asioidensa kanssa.

Asiat, mitä ko. hoitokokouksissa käsiteltiin oli käsittämättömän pieniä ja usein tuntui, että tekemällä tehtyä, jotta saatiin vaan asiasta pystyyn hoitokokous.

Meidän perheelle nuo hoitokokoukset oli kuitenkin rankkoja sekä vanhempien että lasten kannalta. Ja tällä tavalla taas jälkikäteen ajateltuna täysin henkistä riistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti