23.9.2011

Seurustelu


Seurustelun kuuluisi olla puhdasta, siistiä ja julkaisukelpoista. Seurustellessa tutustutaan toisiin henkisesti keskustelemalla keskenään, porukoissa, vanhempien kanssa yms. Päivämiehen pitäisi mahtua väliin, kun ollaan yhdessä - joskus jopa vitsailtu vuosikerrasta (Päivämies on vl-liikkeen äänenkannattajalehti ja ilmestyy kerran viikossa). Seurustellessa siis ei saa olla fyysisessä kanssakäymisessä toisen sukupuolen edustajan kanssa. Vanhoillislestadiolaiset nuoret ja vähän vanhemmatkin seurustelevat vain ja ainoastaan toisen sukupuolen edustajan kanssa. Seurustelun on tarkoitus johtaa kihlaukseen ja tämän jälkeen naimisiin menoon.

Seksi kuuluu avioliittoon. Suutelukaan ei ole hyväksyttävää - ainakaan julkisesti. Hyväily ei ole sallittua, vieressä makaaminenkin on pahasta. Yleensä on varmasti hyvä, että pysytään kaidalla tiellä ja jätetään seksi avioliittoon. Usein tämä johtaa kuitenkin siihen, että vl-ihmiset menevät lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin, koska eivät saa asua ja elää yhdessä siten kuten muut ihmiset tekevät.

Seksin harrastaminen ennen avioliittoa yhdyntään saakka aiheuttaisi sen, että jouduttaisiin miettimään ehkäisyä. Se taas ei ole sallittua, koska lapset ovat Jumalan lahja ja jokainen lapsi otetaan vastaan.

Hyvänä ei myöskään pidetä sitä, että seurustellaan useamman kanssa. Siitä annetaan kuva, että ihminen on vähän helppo tai likainen, kun seurustelukaverit vaihtuvat.

Pidin vuosia poikia vain kavereina, enkä tajunnut, että niistä voisi oikeasti myös seurustelu- ja rakastamismielessä tykätä ja rakastaa. Minulla kaveripiiri koostui tietyssä ajassa lähinnä pojista - ehkä siksi minun oma ajatteluni olikin, että pojat on vain kavereita. Tykkäsin älyttömästi olla poikien kanssa, koska heidän kanssaan saattoi sanoa suoraan, mitä ajatteli, eikä tarvinnut kyräillä ja selän takana jauhaa kaikenlaista kakkaa ja sen vierestä. Sanottiin suoraan, mitä ajateltiin.

Jokaisessa seurustelusuhteessa olen suudellut, ollaan oltu lähellä, istuttu vierekkäin ja kaulailtu. Jokaisessa suhteessa on mietitty sitä, että mitkä asiat eivät ole oikein ja mitkä ovat. Jokaisessa suhteessa ollaan oltu paljon omissa oloissa ja salakähmäisiä, ehkä vähän muilta piilottelevia. Koskaan seurustelu ei ole oikeasti ollut niin sanotusti ihanaa ja nautittavaa. Ja kiitän onneani, etten oikeasti mennyt niin sanotusti pakolla naimisiin kenenkään vl-uskoisen kanssa.

Monesti olen miettinyt sitä, että miten sitä seurusteli niiden uskovaisista uskovaisimpien poikien kanssa, vaikka tarjolla olisi ollut niitäkin, jotka eivät ole enää uskomassa. Miten sitä seurusteli sellaisten kanssa, joita ei oikeasti olisi voinut kuvitella lastensa isäksi. Oliko seurustelu vain tapa, jota piti toteuttaa?

Eräs seurustelukumppanini kertoi vuosia myöhemmin, että hän oli ennen omaa naimisiin menoansa jutellut hänen ja minun seurustelun kaikki tapahtumat lävitse isänsä ja vaimonsa kanssa yhteisessä keskustelussa. Olin suoraan sanottuna halolla päähän lyöty, koska itse koin asiat niin, että ne ovat olleet meidän henkilökohtaisia ja jos niistä meni puhumaan, niin olisi voinut kysyä asiasta ensin minulta. Tuli todellisen petetty olo. Ja kiitin jälleen onneani, etten ollut tämän henkilön kanssa naimisissa.

Vuosia myöhemmin olen uskaltanut puhua näille kavereille omista tunteistani ja ajatuksistani ja käynyt asiat lävitse. On ollut onni huomata, että itse en ole ollut väärässä, mutta kaverit ovat olleet silloin vielä liian lapsellisia toteuttaakseen oikeasti kahden tasavertaisen ihmisen suhdetta. Onni on leikkiä lapsena, mutta kyllä se aikuisena on aikuistuttava!

Omaan seurusteluuni ei-vl pojan kanssa vaikutti kovin nämä vl-seurustelunormit. Pitkään meni ennen kuin uskalsi antaa koskettaa, jottei vaan mene pidemmälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti