5.12.2011

Mökkiseurat

Kesäisin kotipaikkakunnallani ei rauhanyhdistyksellä järjestetty seuroja. Talvisin seurat olivat keskiviikkoisin ja sunnuntaisin - harvoin lauantaisinkin. Niinä kesäviikonloppuina, kun ei ollut niin sanottuja isoja seuroja (Suviseurat ja opistoseurat) järjestettiin jonkun paikkakuntalaisen tai kesät paikkakunnalla viettävän mökillä sunnuntain mökkiseurat.

Mökkiseuroista on jotenkin vapaa ja ihana muisto. Sellaisia seurojen pitäisi olla - siellä on mukava käydä. Joskus tekisi mieli näissä käydä uudelleenkin, vaikken vl-tyylistä uskomista haluakaan enää harrastaa.

Jo hyvissä ajoin lauantaina tai sunnuntaiaamuna oltiin mietitty, mitä otettaisiin mukaan syötäväksi. Mökkiseurojen tarjoilut järjestettiin aina nyyttikestiperiaattella eli kaikki toivat jotakin tarjottavaksi ja kaikki saivat syödä ilman maksua. Lapsena se oli hyvin jännää, koska ei voinut koskaan tietää, mitä joku oli sinne tuonut.

Sunnuntaisin syötiin lounas kotona. Tämän jälkeen lähdettiin ajelemaan mökkiseurapaikkaa kohti. Matkalla muiden sisarusten kanssa jännitettiin, että koska on se ja se mutka tai koska on se puu, mistä taas tunnistaisi, että ollaan hieman lähempänä seurapaikkaa. Autot jätettiin joko ison tien varteen tai sitten peräkanaa mökkitien varteen. Ne, jotka tulivat ensimmäisinä, lähtivät siis viimeisinä, koska autot ajettiin pois järjestyksessä sattuneesta syystä.

Mökkitietä hypeltiin sitten mökille. Oli jännittävää katsella, kenen autoja jo oli paikalla ja ketä lopulta paikalle saapui. Olikohan se tai tuo perhe lomilla vai tullut tänne seuroihin. Toisissa mökkiseuroissa oli erilainen tunnelma kuin toisissa, mutta aina mukava käydä.

Nyyttärieväät vietiin emännälle keittiöön tai suoraan tarjolle pöytää, jos oli tarjoiluvadit valmiina mukana. Lapset kiiruhtivat leikkimään kavereidensa kanssa pitkin mökkitonttia. Uintia sai harrastaa vasta seurojen jälkeen. Tai sitten vaikkapa vesihiihtoa tai soutamista.

Vähitellen seurat aloitettiin. Paikalle oli tuotu siirrettävä mikrofoni ja kauittimet. Saarna kuului joka puolelle mökkiä, jokaiseen huoneeseen ja uloskin asti. Me lapset istuimme useimmiten ulkona, koska mökkiin sisälle ei mahtunut. Oli erilaista kuunnella lähes luonnonhelmassa seuroja kuin tylsässä normaalissa seurapenkissä. Mökkiseuroissa puhe oli yleensä 20-30minuuttia, kun tavallisissa seuroissa se kesti 40-45min tai joskus 1,5h ja niitä puheita oli yleensä kaksi perättäin. Kesäisin puhujia vaivattiin vain kerran viikossa siis.

Puhetta ennen laulettiin Siionin laulu tai virsi - samoin puheen jälkeen. Joskus saatettiin laulaa useampikin jälkeen. Myös seurakuulutukset pidettiin ja kerrottiin tulevista tapahtumista tai muutoksista. Muistaakseni myös kolehti kerättiin.

Loppuviimeiks päästiin me lapsetkin sinne nyyttäripöytään valitsemaan suuhumme jotakin. Yleensä sieltä löytyi piirakoita, itse tehtyjä pullia tai keksejä. Saimme syödä ulkona muiden lasten seurassa. Ja tämän jälkeen taas leikkiä vapaasti ja oleskella luonnon helmassa.

Tälläisiä seuroja lisää siis!

2 kommenttia:

  1. Meillä ei ollut koskaan mökkiseuroja tai muitakaan ulkona pidettäviä seuroja. Se olisikin ollut paljon mukavampi tapa kesäisin, kuin tylsät tavalliset seurat ry:llä.
    Oletko muuten lähtemisesi jälkeen käynyt seuroissa? Jos olet, niin miltä on tuntunut käydä? Kiinnostaako puheiden kuuntelu, miten ihmiset ovat sinuun suhtautuneet?
    t.minälähdin

    VastaaPoista
  2. En ole varsinaisesti käynyt seuroissa lähtemisen jälkeen. Pari kertaa olen suviseuroilla käynyt, mutta siellä en ole seurateltassa kuunnellut puheita ja muuten se on hälinää. Vl-häissä tietenkin on aina seurapuhe, jonka olen kuunnellut tai "kuunnellut". Ehkä tuolla vl-seuroissa on vähän sama tunnelma kuin tavallisessa kirkossa eli en oikein pidä kummankaan oppeja täysin oikeina. En osaa suoranaisesti sanoa, mikä se olotila on, millä voisi kuvailla sitä kuunneltua sanaa. Ja noissa kahdessa tilaisuudessa en varsinaisesti ole tullut seuroihin eli en osaa sanoa, miten ihmiset on suhtautuneet minun seuroihin tulemiseeni.

    VastaaPoista