28.8.2012

Koulun teatteriesitykset

On ollut blogihiljaisuutta. Kesällä olisi voinut kirjoittaa suviseuroista, mutta aivot löi tyhjää, enkä jaksanut kirjoitella mitä sattuu. Pitäisi aktivoitua enemmän.

Kävittekö koskaan koululuokan tai koko koulun kanssa teatteriesityksissä? Lähditkö itse mukaan? Lähtikö muu uskontoiset? Mitä te teitte sinä aikana, jos ja kun ette mukaan lähteneet?

Meillä oli silloin tällöin teatteriesityksiä koulun ulkopuolella. Yleensä ei menty katsomaan niitä. Yhden kerran muistan ala-asteaikoina käyneeni katsomassa. Se oli pelottava Pessi ja Illuusia-näytelmä. En yhtään muista, että minkä ikäinen olin, mutta ilmeisen erilainen tai erityinen tai pelottava ollut, kun on jäänyt mieleen. Ilmeisesti olen ollut 3-4 luokkalainen tai vanhempi, koska muistan, että meidän vl-lasten vanhempien kesken käytiin tuonne lähtemisestä keskustelua ja sinne sitten lähdettiin, koska vl-papin perheen lapsetkin saivat mennä, niin me muutkin sitten mentiin.

Muulloin kuin oli jotain meille sopimatonta, niin en pahemmin muista, mitä ala-asteella me sinä aikana teimme. Enkä muista kyllä sitäkään, että jäikö meitä joku opettaja valvomaan vai oliko se sitten koululla vakituisesti asuva siivooja tms.

Sinänsä ihmeellistä, että sen kerran ainakin saimme mennä, miksei sitten muulloin? Ja mitä eroa on esim. koulun joulujuhlanäytelmällä kuin jollakin toisten tekemällä teatteriesityksellä(näytelmällä)?

Muistan, että musiikkia (ei mitään kovin pahaa kuitenkaan) on aina soitettu koulun näytelmissä, mutta ilmeisen vähän ja hienotunteisesti, koska meidän koulun oppilaista kolmasosa oli vl-perheistä.

Yläasteelle siirryttäessä meno oli sitten toinen noissa koulun juhlissa. Suorastaan järkytys millainen muutos oli. Olihan yläasteella paljon oppilaita muista kouluista ja me vl:t oltiin siis todellinen vähemmistö. Siltikin esim. koulun kuoroon osallistui vl-papin lapset, vaikka näissä kuoroissa laulettiinkin maailmallista musiikkia.

Yläasteella me ei käyty kyllä missään esityksissä. Se oli vaan meistä teineistä hauskaa, että sai hyppytunteja, eikä ollut pakko tehdä mitään. Koskaan ei määrätty mitään korvaavaa siihen tilalle, eikä meitä yläasteikäisinä edes valvottu, että mitä teimme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti